Ensimmäinen maailmansota päättyi vuonna 1918, ja levottomien aikojen päättyminen toi mukanaan muutoksen tuulet. Sodasta toipuva länsi alkoi teollistumaan ja vaurastumaan, ja elintaso nousi kehittyneissä maissa. Samalla yhteiskunnassa alkoi myös keskiluokkaistuminen. Amerikka rikastui vauhdilla Euroopan taistellessa yhä sodan jälkimaininkeja vastaan. Euroopan vaikeudet näkyivät muun muassa Saksan hyperinflaationa vuonna 1923. 20-luvun nousu luhistui kuitenkin räjähdysmäisesti vuoden 1929 pörssiromahduksen ja sitä seuranneen maailmanlaajuisen talouskriisin myötä.
1920-lukua sanotaan modernismin vuosikymmeneksi. Arkkitehtuurissa ja muotoilussa vallinnut Jugend alkoi väistymään 1920-luvun klassismin, modernismin ja myöhemmin Art Decon tieltä. Modernissa arkkitehtuurissa ja muotoilussa vaikutti erittäin vahvasti Bauhaus, Saksassa vuosina 1919-1933 toiminut taide- ja arkkitehtuurikoulu. Teolliset tuotantotekniikat ja konemainen hehku nousivat muotoilussa johtaviksi arvoiksi, ja tuotteita alettiin valmistaa edullisemmin ja massatuotannolla. Huonekalusuunnittelussa otettiin käyttöön myös uusia materiaaleja, kuten muun muassa bakeliitti ja alumiin.
1920-luvun modernismin symboli, Marcel Breuerin suunnittelema teräsputkituoli |
Mies van der Rohen suunnittelema Barcelona-tuoli. Van der Rohe oli yksi merkittävimmistä modernin arkkitehtuurin edelläkävijöistä |
1920-luku oli muutosten aikaa myös ihmisten asenteissa. Esimerkiksi alastomuus ei ollut enää samanlainen tabu kuten aikaisemmin, lähes päinvastoin sitä tahdottiin tuoda julkisuuteen taiteen ja tiedonvälityksen keinoin. Näin esimerkiksi auringonotto uimarannoilla yleistyi.
Muodissa tapahtui myös muutoksia. Vyötäröt katosivat naisten asuista 20-luvun alussa ja leningeistä tuli hihattomia. Rintaliivien käyttö yleistyi naisten keskuudessa korsettien hävitessä käytöstä. Miehillä tuli muotiin pohjepituiset golf-housut, neulotut villatakit sekä ruudulliset irtotakit. Myös alusvaatteiden käyttö yleistyi sekä miesten että naisten keskuudessa, ja tehdasvalmisteisia vaatteita alettiin käyttämään enemmän. Uusien muotilinjausten mukana tulivat myös kävelykepit, baskerit ja turkishatut. Polkkatukka oli naisille tyypillinen hiustyyli.
Naisten muotia 1920-luvulla, tyypilliset vyötäröttömät, hihattomat leningit |
Art Deco
Art deco oli tyylisuuntaus, joka syntyi modernismin rinnalle 1920-luvun puolivälissä. Tyyli syntyi ensin koristetaiteissa, mistä se levisi vaikuttamaan arkkitehtuuriin, muotoiluun, muotiin ja kuvataiteisiin. Se syrjäytti itseään edeltäneen jugendin lähes täysin päinvastaisilla ideologioilla. Siinä missä jugend ihannoi historiaa, luonnon ornamentiikkaa ja käsityötä, art deco painotti modernismia, koneita ja teollisia tuotantotekniikoita. Suuntausta on pidetty modernismin koristeellisena vastineena.
Art decon syntyyn vaikuttivat monet tekijät, kuten esimerkiksi
Art decon syntyyn vaikuttivat monet tekijät, kuten esimerkiksi
- Wiener Werkstätten varhaisteokset, funktionalistinen teollinen muotoilu
- Afrikan, Egyptin ja Meksikon asteekkien taide
- Bauhausin varhainen ajattelu
- Antiikin Kreikan kuvanveisto ja keramiikka
- Jazz, jazzin aikakausi
- Koneajan teknologia
Art decon piirteet erosivat sitä edeltäneestä jugendista. Luonnolliset, pehmeät kuvioinnit vaihtuivat geometrisiin muotoihin, rytmiin ja särmään. Art decolle tyypillistä olivat vahvat ja runsaat sommitelmat, dekoratiivisuus, värien kolmisointu sekä voimakkaat värikontrastit. Kuvioinnissa käytettiin usein portaita, säteitä, kuusikulmioita, sik-sak-viivoja, ovaaleita ja ympyröitä. Aiheita art deco lainasi eksoottisista, vieraista kulttuureista, mikä heijasti 20-luvulla yleisesti vallinnutta kaukokaipuuta.
Art deco -suuntauksen suunnittelijoita ovat olleet muun muassa
Tyypillisiä art deco-kuviointeja |
Art deco oli suosittu sisustustyyli trendikkäissä tiloissa, kuten ravintoloissa, yökerhoissa ja myymälöissä |
- Coco Chanel, Nina Ricci, Elsa Schiaparelli (vaatesuunnittelu)
- André Arbus, Donald Deskey, Paul Follot (huonekalumuotoilu)
- Pierre Chareau, Jean Dunand, André Mare (sisustus)
Kommentit
Lähetä kommentti